Laukaansuun suursatama uhkaa inkerois- ja vatjalaiskyliä

Länsi-Inkerin rannikolla kolmenkymmenen kilometrin päässä Narvasta valmistuu kovaa vauhtia Laukaansuun (ven. Ust-Luga) suursatama. Laukaansuussa on jo hiilisatama ja tekeillä on öljyterminaali. Kaikkiaan kolmenkymmenen kilometrin pituiselle rannikkokaistaleelle aiotaan rakentaa parikymmentä terminaalia. Valtava hanke on merkki siitä, että Venäjä on nousussa, mutta se merkitsee myös rannikon inkerois- ja vatjalaiskylille kuoliniskua. Laukaanjoen varteen tulee 35000 asukkaan kaupunki sekä alumiinitehdas. Urakat tuovat alueelle työpaikkoja, joista on ollut aina puutetta. Mutta rannan sulkeminen ei paikallisia ilahduta. Inkeroisten tärkeimmät kylät sijaitsevat juuri Viistinässä, jonka uusi rautatie jakaa kahtia. Viistinän (ven. Vistino) alueen 2000 asukkaasta nelisensataa on taustaltaan inkeroisia. Viistinäläinen Galina Samsonova kertoi Helsingin Sanomille: ”Kun satama valmistuu, emme enää pääse merenrantaan ja marja- ja sienimaille. Rautatie jakaa kylän. Rakennustöiden takia kala on kadonnut Laukaanlahdesta.” Mäillä sijaitsevista kylistä on merelle mahtavat maisemat, mutta pääsy sinne on kielletty. Laukaansuussa ovat myös viimeiset vatjalaiskylät, Luutsa (Lužitsy) ja Joenperä (Krakolje). Inkerinmaan suomensukuisista juuri vatjalaisten asema on ollut koko ajan heikoin. Olosuhteet vatjalaiskylissä ovat samantapaiset kuin aikoinaan Liivinmaan rannikolla: kylät ovat rajavyöhykkeellä, jonne ei sallita ulkopuolisia eivätkä paikalliset saa kutsua ulkomaalaisia kylään. Tutkijat kiistelevät, katoavatko vatjalaiset maailman kansojen kartalta 10 vai 50 vuoden kuluessa, mutta ovat samaa mieltä siitä, että vähälukuisen kansan historia on lopussa. Vatjalainen kulttuuri ja kieli on kuitenkin aina kiinnostanut asiantuntijoita. Vatjalaisia alkaa olla niin vähän, että vatjaa osaavia kielentutkijoita on yhtä paljon kuin vatjaa äidinkielenään puhuvia. Venäläinen Olga Lavruhina on piirtänyt kuvia vielä julkasemattomaan vatjalaisaappiseen. Venäläinen muusikko Jekaterina Kuznetsova tutkii ja soittaa bändeineen vatjalaisten kansanmusiikkia. Vladimir Zernov ja Aleksandr Gurinov ovat luoneet vatjalaisten vaakunan ja kansallislipun. Helmi-maaliskuussa Pietarin kansallisuuksien kirjastossa oli nähtävillä vatjalaisten kulttuurille omistettu näyttely. Se korvaa Luutsan kylässä sijainnutta vatjalaismuseota vain osaksi. Museo on palanut kaksi kertaa, viimeksi syyskuussa 2006. Syyllisiä ei ole saatu selville. ”Haluamme vaalia kulttuuriperintöä, vaikka kansa ei säilyisikään”, sanoo museota pitänyt Tatjana Jefimova. Kansojen kirjastossa pidettiin Kalevalan päivää etukäteen 16.2. Teemana olivat muidenkin Inkerinmaan kansojen kulttuuriperinteet. Eikä vältytty kipeimmältäkään teemalta: tuhoaako Laukajoensuun suursatama inkeroisten ja vatjalaisten elinalueet kokoaan? Wladimir Kokko – INKERI – Helsingin Sanomat